Lapuan hiippakunnan NAVI-edustajan puheenvuoro

NAVI-ryhmä esittäytyy kevään aikana! Joka viikko pääset täällä blogissa tutustumaan yhden hiippakunnan tai järjestön edustajaan ja voit samalla viikolla seurata kunkin navilaisen eloa ja arkea Instagramissa ja Twitterissä.

Tällä viikolla esittäytyy Lapuan hiippakunnan edustaja Nadja Mäkelä, 24.

”Olen Nadja Mäkelä ja ikää on kesäkuun alkuun asti 24 vuotta. Tulen Keski-Suomesta Keuruulta ja vuodesta 2015 olen edustanut NAVI:ssa Lapuan hiippakuntaa. Koulutukseltani olen yhteisöpedagogi ja tällä viikolla tulee tasan vuosi, kun aloitin työt yksilövalmentajana. Työssäni autan nuoria ja nuoria aikuisia eteenpäin elämässään. Keuruulla toimin ensimmäistä kautta kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvoston varajäsenenä. Toisin kuin ajattelin roolini nuorimpana Keuruun seurakunnan valtuutettuna, minusta haluttiin kasvun johtokunnan puheenjohtaja (ajattelin vain olla ”perusjäsen” johtokunnassa).

NAVI tuli vastaani Maata Näkyvissä festareilla 2014 seurakuntavaalien aikaan, ja innostuin nuorille aikuisille suunnatusta valtakunnallisesta verkostosta.

Haluan luottamushenkilönä, nuorena vaikuttajana lähentää luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja seurakuntalaisten kohtaamista. En koe, että kirkon päätöksenteko suljettujen ovien takana olisi hyväksi kirkon tulevaisuudelle aina paikallistasosta koko Suomen kirkkoon.

Valtuustokauteni aikana olen ollut jo puimassa ja päättämässä seurakunnan kannalta isoja asioita. Pitkäaikaisia työntekijöitä eläköityy ja jäsenmäärä vähenee. Nämä ovat vaatineet asioiden laajamittaista pohtimista – mihin haluamme panostaa ja missä määrin. Olen ymmärtänyt pitkän seurakuntaelämäni aikana, että usko on jokaiselle henkilökohtainen, ja isojen raamien sisällä on monenlaisia näkemyksiä.

Jotta kirkko on vielä vuosien päästä elinvoimainen, täytyy asioista uskaltaa puhua, mutta myös ymmärtää erilaisia näkemyksiä. Avoimuus ja monipuolinen kaikkia kunnioittava keskustelu on tarpeen, jotta päiväkerhojen lapsista löytyisi tulevaisuudessa uusia luottamushenkilöitä, jotka muistavat evankeliumin ja diakonian arvon.

Vaikka olen iältäni nuori verrattuna koko kirkon päättäjien keski-ikään, uskon ymmärtäväni myös itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten näkökulmia ja arvostan perinteitä, ja silti nuori aikuinen minussa haluaa tuoda pieniä uudistuksia ja tuoreita näkemyksiä kirkkoon. Haluan muistuttaa, miten tärkeä paikka seurakunta voi joillekin olla tai tulla joskus olemaan.”