Anna Mäkituomas

Seikkailu luottamustoimien maailmaan

Valtuustossa aloittaminen oli jännittävää. ”Mietin sitä, kun olen uusi ja vähän pihalla. Mutta toisaalta: joku on mut äänestänyt tänne. Mulla on ihan yhtä paljon oikeus olla täällä, kuin kenellä tahansa muulla. Se kantaa, että ne on oikeasti vaalit.”

Anna Mäkituomas
Anna Mäkituomas

Navilaisena on etuoikeus, kun pääsee kunnolla juttelemaan jonkun nuoren luottamushenkilön kanssa siitä, mitä oikeastaan on olla nuori luottari. Millaista on tehdä vaalikampanjaa? Mitä sitä ajattelee ensimmäisessä valtuuston kokouksessaan kaikkien niiden kokeneilta tuntuvien patujen seurassa? Pääsin haastattelemaan Anna Mäkituomasta, ensimmäisen kauden luottamushenkilöä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta.

Monelle seurakuntavaaleissa ehdolla olevalle nuorelle kokemus vaaleista on varmasti ensimmäinen. Toisin kuin poliittisten puolueiden nuoret suurin osa ei välttämättä ole ikinä tehnyt kenenkään muun vaalityötä. Anna kertoo siitä, kuinka sitä ehkä tuli lähdettyä ”soitellen sotaan”, mutta jo vaalikampanjan aikana sekä tieto että kiinnostus lisääntyivät. Vaalikonetta täytellessä alkoi tajuta, että on oikeasti sanottavaa näistä asioista. Ne olivat ensimmäiset vaalit, joihin ehdolle lähteminen tuntui itselle merkitykselliseltä.

Seurakuntaneuvostossa toimiminen on herättänyt monenlaisia pohdintoja. Anna puhuu siitä, kuinka hänelle kaikista mielekkäintä on ollut päästä mukaan seurakunnan toimintakulttuuria ja sen muutostaa käsittelevään keskusteluun. Kyse on seurakunnan ja kirkon identiteetin ytimestä: Mitä kirkon pitää tehdä tänä päivänä juuri tässä osassa tätä kaupunkia? Mihin suuntaan seurakunnan toimintaa pitäisi vahvistaa?

Neuvostossa on edustettuna hirveän erilaisia ääniä ja ryhmiä. Juuri siksi Anna on kokenut merkityksellisenä olla mukana. ”On tärkeää, että kaikenlaiset äänet seurakunnassa ovat edustettuna myös päätöksenteossa. Jotenkin jengi helposti kuplaantuu, ja sitten on vaan omantyyppisten ihmisten kanssa. On ollut tosi hyvä nähdä, kuinka paljon on erityyppisiä ihmisiä ja eri tavalla seurakunnasta ajattelevia, puolin ja toisin”, hän kertoo.

Omaa rooliaan Anna kuvaa siksi hihhuliksi, joka fiilistelee messuja ja puhuu siitä, että messu ja rukous on ihan seurakunnan ytimessä. Hänelle on tärkeää, että seurakuntien päättävissä elimissä on myös nuoria, jotka painottavat näitä teemoja. Vaikka neuvostossa käsiteltävät asiat ovat yleensä hallinnollisia, on kuitenkin tärkeää, mistä suunnasta asioita katsoo, miten niitä sanoittaa ja perustelee.

Muille nuorille Annalla on selkeät terveiset: ”Kannattaa lähteä ehdolle, jos yhtään kiinnostaa. Kaikki siellä on oikeasti vaan ihmisiä. Jos jotenkin näyttäis etäältä, ettei siellä ole sellaisia ihmisiä kuin sinä, niin silloin varsinkin pitää mennä – sillonhan sinne nimenomaan tarvitaan porukkaa edustamaan sun kanssa samalla tavalla ajattelevia. Ei pidä pelätä tai ajatella, että hakeakseen pitäisi olla jotenkin erilainen kuin on. Kaikki seurakuntalaiset ovat erilaisia.”

Terveisin,
Katri Malmi
SLS:n NAVI-edustaja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *