On aika luopua vanhoista historiallisista vaalijäänteistä. Kirkon päättäjien tulee olla tilivelvollisempia jäsenilleen, ja tapa tämän toteuttamiseen on vaalit, joissa kirkon jäsenet saavat suoraan itse päättää kirkolliskokousedustajista.
Evankelis-luterilaisella kirkolla on Suomessa julkisoikeudellinen erityisasema. Se saa kerätä jäseniltään veroa. Kirkon korkeinta päättävää elintä ei kuitenkaan valita suoralla vaalilla, jossa kirkon jäsenillä olisi päätäntävalta, vaan omituisen kaksinkertaisen edustuksellisuuden kautta. Mikään ei varmista sitä, että luottamushenkilöt edustajista päättäessään noudattaisivat kirkkokansan tahtoa.
Mikäli kirkon jäsenet maksavat kirkolle veroa, ovat he myös oikeutettuja päättämään sen asioista. Kirkolliskokouksen taloudellisissa, hallinnollisissa ja opillisissa asioissa käyttämä valta on sellaista, jolle tulisi olla kirkon jäsenten antama suora mandaatti.
Tämän lisäksi tieto vaaleista, vaalijärjestelmästä ja ehdokkaaksi asettautumisen mahdollisuuksista on valitettavan rajattua.Tavallisesta kirkon jäsenestä saattaakin näyttää siltä, että kirkolliskokouksen vaalit käydään kaveriporukoiden kesken, ja asiasta viestitään vasta vaalitulosten selvittyä.
Yhdysvalloissa, jossa valtionkirkkoa ei ole, ihminen äänestää jaloillaan vaihtaen seurakuntaa, jos seurakunta ei häntä miellytä. Vastaavanlainen toimintatapa voi tulla Suomeen, mikäli kirkon veroa maksava jäsen ei saa suoraan päättää sen merkittävistä asioista. Joku voisi sanoa jopa, että se on täällä jo.
Joidenkin keskuudessa tuntuu hallitsevan perinteiset eliittiteoreettiset ajatukset demokratiasta, jossa vanhemmalla henkilöllä on enemmän kokemusta toimia edustajana ja edustajien pätevyystaso vaarantuisi, mikäli jäsenet saisivat suoraan päättää kirkolliskokouksen edustajista. Ajattelutapa on nuoria syrjivä ja luotaantyöntävä sekä pitää kirkon jäseniä kykenemättöminä henkilöinä päättämään siitä, mitä he kirkolta itse enemmän haluaisivat. Vertauskuvana valtakunnalliseen politiikkaan tuntuu absurdilta edes pohtia, olisivatko kunnanvaltuutetut muuta kansaa parempia päättämään eduskunnan kokoonpanosta.
Jos kirkon rivijäsenet eivät hahmota kirkolliskokouksen tehtäviä, ongelma lienee ennemmin siinä, että kirkolliskokouksen tehtävistä ei viestitä tarpeeksi avoimesti kirkon jäsenille kuin siinä, että kirkon jäsenet olisivat jotenkin luonnostaan tietämättömiä. Välillinen vaalitapa aliarvioi ihmisten kykyä käsitellä tietoa, tehdä päätöksiä ja arvioida ympäröivää maailmaa.
On myös väitetty, että kirkolliskokous politisoituisi suoran vaalin myötä. Väite on absurdi. Mitkään muut vaalit eivät ole vähemmän legitiimejä suoran demokratian myötä. Seurakuntavaalit ovat jo suorat kansanvaalit. Ovatko seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuustot yleisesti ottaen täynnä kykenemättömiä päättäjiä, jotka eivät aja todellisuudessa kirkon jäsenten parasta etua ja levittävät raamatusta irtaantunutta harhaoppia? Ovatko seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuustot jotenkin politisoituneempia verrattuna kirkolliskokoukseen? Ei vaikuta siltä.
Kirkolliskokouksen keski-ikä on 54 vuotta ja nuoria siellä on suhteellisesti aika vähän. Suorempi vaalijärjestelmä helpottaisi myös nuorten vaikuttamismahdollisuuksia sekä lisäisi nuorten kirkon jäsenten mahdollisuutta päättää myös heidän kirkostaan. Kaikkihan meistä kristityistä haluaa evankelisluterilaiselle kirkolle kestävää jatkuvuutta, valoisan tulevaisuuden ja aitoa moniäänisyyttä!
