Niko ja Aleksi (nimet muutettu) ovat ystävykset. He ovat noin 25-vuotiaita ja yhteistä ystävyyttä on takana noin seitsemän vuotta. Niko on pyytänyt Aleksin mukaan kristilliselle nuortenleirille vapaaehtoistehtäviin. Aleksi innostuu mahdollisuudesta ja lähtee mukaan, vaikka kristinuskon asiat tuntuvat hänestä melko etäisiltä. Aleksi kyllä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Hänet on kastettu lapsena, hän on käynyt rippikoulun ja on ollut hetken aikaa mukana myös seurakunnan isostoiminnassa rippikoulun jälkeen. Tämän jälkeen yhteys seurakuntaan on kuitenkin hiipunut, eikä Aleksilla ole ollut 8-9 vuoteen erityistä kontaktia kirkkoon tai seurakuntaan. Aleksilla on myös useampi kummi, mutta hän ei juurikaan ole ollut heidän kanssaan tekemisissä lapsuuden ja varhaisnuoruuden jälkeen. Nikolla yhteys seurakuntaan on puolestaan pysynyt melko tiiviinä koko elämän ajan, ja siten myös uskoon ja hengellisyyteen liittyvät asiat tuntuvat hänestä luontevilta.
Leirin aikana Aleksi rohkaistuu pohtimaan omaa maailmankuvaansa ja hengellisyyttään, mutta ystävykset eivät juurikaan keskustele asiasta keskenään, sillä ystävyys on rakentunut muunlaisten asioiden varaan eikä hengellisistä kysymyksistä keskusteleminen tunnu helpolta. Olisiko tilanne erilainen, jos Nikosta voisikin tulla Aleksin kummi? Niko ja Aleksi kokevat kummisuhteen yllättävänä mutta varsin potentiaalisena ideana. Molempien mielestä kummisuhde voisi syventää entisestään kaksikon ystävyyssuhdetta ja helpottaa myös hengellisten asioiden jakamista. Kummius voisi kannustaa Nikoa hengelliseen rinnalla kulkemiseen ja Aleksia tutustumaan rohkeammin kristinuskoon ja omaan hengellisyyteen.
—
Edellä mainittu tapausesimerkki on peräisin oikeasta elämästä. Niko ja Aleksi ovat siis todellisia henkilöitä. Ajatus kummisuhteesta kahden samanikäisen ystävyksen välillä voi aluksi tuntua oudolta, sillä sisäistämämme käsitys kummiudesta on todennäköisesti melko erilainen. Kummius ei kuitenkaan katso ikää. Marjaana Toiviainen ja Pekka Niiranenkin liittyvät tähän ajatukseen aloitteessaan Kummin lisääminen aikuiselle toteamalla, että “hengellinen vanhemmuus on iätön ilmiö”. Monet ihmiset kiinnostuvat hengellisistä kysymyksistä usein vasta konfirmaation jälkeen, mutta voi olla, että silloin lapsuuden kummit eivät ole enää läsnä tekemässä kummin tehtävää. Kummin lisääminen aikuiselle -aloite tukee eksyneitä ja etsiviä nuoria, nuoria aikuisia sekä aikuisia löytämään vastauksia.
Nuorille aikuisille lisättävä kummi voisi olla esimerkiksi ystävä, joka on kutsunut seurakuntaan, kuten tapausesimerkissä käy ilmi. Kummin tehtävä voi “virallistaa” uskoon liittyvän ystävyyssuhteen ja sitouttaa siten osapuolia myös toisiinsa. Kummiuden virallistaminen rohkaisee luotettaviin ja syviin keskusteluihin. Kun kummius on aikuisten ihmisten välinen suhde, molemmat haluavat kummiudelta hengellistä kanssakulkemista – kummiuden perimmäistä tehtävää ja merkitystä. Kummiuden perimmäinen tarkoitus ja merkitys (huolehtija, johdattaja, tukija, ystävä, vierelläkulkija) sitouttaa molempia osapuolia seurakuntaan ja kirkkoon. Lisäksi kummiuden ollessa merkityksen ytimessä kummin tehtävä voisi täyttyä vielä kokonaisvaltaisemmin kuin lapsuuden kummisuhteissa, jotka saattavat jäädä hengellisiltä sisällöiltään ohuiksi.
NAVI-ryhmä kannattaa Marjaana Toiviaisen ja Pekka Niirasen allekirjoittamaa Kummin lisääminen aikuiselle -aloitetta. NAVI:n näkökulmasta kummin lisäämisestä aikuiselle on runsaasti positiivisia puolia seurakuntalaisille. Etenkin nuorille aikuisille aloitteen eteneminen parhaimmillaan lisäisi merkityksellisyyttä, sitouttaisi vahvemmin osaksi seurakuntaa sekä mahdollistaisi rohkeammin hengellistä kasvua. Hyvät puolet toteutuisivat molemmissa skenaarioissa eli sekä siten, että nuori aikuinen pääsee itse kummiksi esimerkiksi ystävälleen tai että nuori aikuinen tarvitsee kummia elämäänsä ja saa kirkkojärjestyksen uuden muotoilun myötä lisätä kummin itselleen.
Olemme myös sitä mieltä, että kummin lisäämisen aikuiselle ei tarvitsisi edellyttää mitään erityistä poikkeustilannetta, kuten aloitteessa mainitaan, vaan syyksi voisi riittää henkilön itsensä tarve hengelliselle kanssakulkijalle, sillä tarpeen taustalla olevat syyt voivat olla hyvin monenlaisia. Aloitteessa mainitaan ainoana esimerkkinä henkilön kummien kuolema, mutta yhtä hyvin taustalla voi olla joku vähemmän dramaattinen syy kuten se, että henkilön kummit ovat eronneet kirkosta tai henkilöllä ei ole enää kontaktia syystä tai toisesta omiin lapsuuden kummeihin.
