Koronakriisi on heikentänyt mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Kriisin takia hoitoon hakeutuminen on viivästynyt ja vaikeutunut. Moni nuori ja nuori aikuinen jää yksin mielenterveyden pulmien kanssa. Huonovointisuutta aiheuttavat muun muassa yksinäisyys sekä jatkuva suorittamisen paine esimerkiksi koulu- tai työympäristöstä. Pandemiavuosi ei ole ainakaan helpottanut kuormittumista, päinvastoin. Koronakevään aikana itsemurhaluvut nousivat 15 prosenttia, minkälainen mielenterveyspommi meitä odottaa koronan jälkeen?
Osittainenkin toimintakyvyttömyys voi aiheuttaa kauaskantoisia seurauksia. Mikäli esimerkiksi opinnot vaativat kaikki käytettävissä olevat voimavarat, saattaa sosiaalinen verkosto jäädä suppeaksi, joka osaltaan lisää mielenterveyden haurautta. Jos taas muun elämän kasassa pitäminen pidentää opiskeluaikaa, on mahdollisesti välttämätöntä mennä opiskelujen ohella töihin, joka vie vähätkin palautumiseen käytettävissä olevat hetket. Sulavan ja, yhteiskuntaa kiinnostavan, ajallaan sujuvan opiskeluajan toteutuminen on siis melkoisen tasapainoilun varassa. Tässä tasapainoilussa ei ole tilaa muuttujille, jotka kuitenkin ovat elämässä aina läsnä. Tuen tarve näissä optimista poikkeavissa tilanteissa eroaa voimakkaasti yksilöiden välillä.
Yksi näkyvimpiä esimerkkejä tästä on nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyys. Nuorena koettu yksinäisyys voi vaikuttaa pitkälle elämässä. Kuinka nuori oppii puhumaan tunteistaan ja tuntemuksistaan, mikäli hänellä ei ole ketään, jolle tuntojaan purkaa? Tai miten nuori aikuinen jaksaa elämänsä haasteita ja vastoinkäymisiä, jos hän jää jokaisen esteen kanssa yksin? Mahdollisuuksia kohtaamiseen on tarjottava. On hienoa, että joissakin seurakunnissa on tarjottu nuorille aikuisille paikka, jossa keskustella elämästä ilman suurempia asiantuntijaneuvojia tai kuraattoreita. Joku nuori kokee tulevansa nähdyksi etäajan myötä käyttöön tullessa discord-nuortenilloissa, toinen löytää paikkansa jumalanpalveluksen jälkeiseltä iltateeltä.
Samaan aikaan tarve tuelle, yhteisölle ja mielenterveyspalveluille on kuitenkin olemassa. Vaikka esimerkiksi nuorisotyön lähitapaamisten väheneminen on mahdollistanut resurssien siirtämisen etäyhteyksien kriisitukeen, saadaan edelleen vain osaan pyynnöstä vastattua ja reagoitua. Terapiatakuu voisi olla yksi keino resurssipulan ratkaisemikseksi. Mediassa paljon puhututtanut aloite on tervetullut, jotta jokainen saa riittävän tuen mielenterveyden haasteisiin.
Usein puhutaan, kuinka nuorissa on tulevaisuus. Puheet uhkaavat vain jäädä jälleen kerran puheen tasolle. Jos oikeasti seisomme yhteiskuntana näiden sanojen takana, pitää meidän huolehtia nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveydestä ja hyvinvoinnista. Nuoret ja nuoret aikuiset tarvitsevat rauhaa elää, kasvaa ja kehittää itseään. Sen lisäksi tarvitaan sopivasti oikea-aikaista tukea. Ensisijaisesti elämäänsä rakentava nuori tahtoo saavuttaa omia unelmiaan ja elää omien arvojensa mukaisesti.
Lisätiedot:
NAVIn puheenjohtaja Ville Lehonmaa, 050 431 7240, ville.lehonmaa(at)helsinki.fi
Lasten ja nuorten keskuksen toiminnanjohtaja Sami Ojala, 044 371 3062, sami.ojala(at)lastenjanuortenkeskus.fi
Julkaistu myös Lasten ja nuorten keskuksen nettisivuilla: https://www.lastenjanuortenkeskus.fi/kannanotto-on-kestamatonta-etta-nuoret-jaavat-yksin-mielenterveyspulmien-kanssa/
