NAVI-ryhmä vieraili maanantaina 12.8.2024 arkkipiispa Tapio Luoman luona yhdessä Lasten ja nuorten keskuksen kanssa. Meidät oli kutsuttu keskustelemaan arkkipiispan kanssa ajankohtaisista teemoista liittyen nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuteen kirkossa. Lämmin kiitos kutsusta!
Kirkollinen päätöksenteko on NAVI:lle sydämen asia, joten keskustelu liikkui pitkälti sen ympärillä. Puheenjohtajamme Ilona Rantala piti alustuspuheenvuoron, jossa hän nosti esille kirkollisen päätöksenteon demokratiavajeeseen liittyviä tekijöitä. Mikä on riviseurakuntalaisen todellinen mahdollisuus vaikuttaa koko kirkon päätöksentekoon, kun käytössä on välilliset kirkolliskokousvaalit? Toteutuuko demokratian legitiimiys seurakuntien päätöksenteossa, jos seurakuntavaalien äänestysprosentti on 12 %? Kuinka nuoret löytävät itseään ja arvojaan edustavan vaalilistan tai pääsevät ehdokkaiksi listoille, kun olemassaolevien vaalilistojen tietoja ei yleensä ole saatavilla muuten kuin kyselemällä “oikeilta tyypeiltä”?
Valmiita vastauksia emme (vielä) saaneet, mutta keskustelu oli antoisaa. Arkkipiispa ymmärsi NAVI:n huolenaiheet ja pohti yhdessä kanssamme, kuinka kirkon demokratiaa voitaisiin vahvistaa. Arkkipiispa muistutti, että kirkon päätöksenteko on jokaisen kastetun kristitityn yhteinen asia – siis myös nuorten. Nuoret ovat myös niitä, jotka lopulta kohtaavat monien nyt tehtävien päätösten seuraukset, ja siksikin olisi tärkeää, että nuoret olisivat aidosti mukana tekemässä päätöksiä eri tasoilla kirkossa.
Pohdimme, tarvitaanko kirkolliskokoukseen nuorten kiintiöitä turvaamaan nuorten edustajuutta? Aihe herätti monia puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Yhtäältä moni nuori edustaja haluaa tulla valituksi omana itsenään, eikä kiintiön kautta. Toisaalta kiintiöille voisi olla paikkansa ikään kuin välivaiheena niin kauan, kunnes nuoremmat edustajat vakiintuvat vahvemmin osaksi kirkolliskokousta. Esiin nousi myös näkökulma siitä, että mikäli kiintiöpaikka oikeuttaa vain läsnäolo- ja puheoikeuteen, mutta ei anna äänestysoikeutta, on vaarana, että kiintiön vaikuttavuus jää näennäiseksi.
Nostimme esiin myös tarpeen kaikille avoimelle ja helposti tavoitettavalle keskustelualustalle, jossa voisi vaihtaa ajatuksia kirkollisista teemoista turvallisessa ilmapiirissä. Kirkollista keskustelua leimaa usein kaksinapaisuus, vaikka arkkipiispa huomautti, että erimielisyydet ovat itseasiassa kaiken keskustelun lähtökohta. Tarvitsemme rakentavaa, erilaisia näkökulmia kunnioittavaa keskustelua – ja alustoja, joissa tällaista keskustelua olisi mahdollista käydä.
Pohdimme, miten uutisointi kirkollisista ajankohtaisista asioista ja teemoista tavoittaisi paremmin nuoret ja nuoret aikuiset. Paikallistason seurakuntalehdet tarjoavat tietoa oman alueen asioissa, mutta valtakunnallisesti kirkolliset mediat ovat usein maksullisia, mikä asettaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan. Kun opiskelija pohtii, mihin käyttäisi pienet tulonsa, ei kirkollisen lehden tilaaminen ole useimmille ymmärrettävistä syistä tärkeimpiä prioriteetteja.
Keskustelua käytiin myös nuorten aikuisten hengellisyyden ja seurakuntien pitovoiman tiimoilta. NAVI-edustaja Aino Vihonen alusti keskustelua aiheesta. NAVI kartoitti nuorten aikuisten kokemusta hengellisyydestä ja toiveita kirkon toiminnasta vuonna 2022. Tällöin esille nousi mm. se, että nuoret aikuiset kaipaavat kirkolta yhtäältä mahdollisuutta keskustelulle ja pohdiskelulle, ja toisaalta hengellistä sisältöä. Kirkon ei tule pelätä puhetta Jumalasta ja Jeesuksesta, vaan rohkeasti tarjota väyliä pohdiskella uskon asioita. Arkkipiispa kuvasi osuvasti, että kristittyjen ei tule olla “rajavartioita” eli keskittyä yhteisömme rajojen määrittelyyn, vaan sen sijaan meidän tulee kirkastaa kristinuskon keskushahmoa, Kristusta, joka kaikkia kristittyjä yhdistää.
Nuorisobarometri 2023 osoittaa, että nuoret suhtautuvat myös usein avoimesti katsomukselliseen moninaisuuteen ja henkilökohtisen uskon ilmentämiseen. Tarvitaan positiivisen uskonnonvapauden korostamista: muistutusta siitä, että jokaisella on oikeus uskoa ja näyttää uskoaan myös ulospäin. Tällainen ilmapiiri tarjoaa hyvät lähtökohdat myös laajemmalle katsomukselliselle ja uskontojenväliselle dialogille.
Keskustelussa nousi esiin tärkeä muistutus seurakuntien työntekijöille siitä, että ei kannata arvailla, mikä olisi sellaista toimintaa, jota nuoret ja nuoret aikuiset toivovat. Vain sellainen seurakunnan toiminta, jota nuoret ja nuoret aikuiset ovat osallisina ideoimassa ja toteuttamassa, on tavoittavaa näille kohderyhmille.
Kuuluvuuden tunne omaan seurakuntayhteisöön synnyttää halua vaikuttaa sekä oman seurakunnan että koko kirkon asioihin. Vastaavasti kun (jos) kokee voivansa aidosti vaikuttaa seurakunnassa ja kirkossa, vahvistaa se kuuluvuuden tunnetta näihin yhteisöihin ja niiden merkityksellisyyttä omassa elämässä. Nuorten ja nuorten aikuisten osallisuus kirkossa onkin mittaamattoman arvokasta ja edellytys kirkon tulevaisuuden turvaamiseksi.
Työ nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuden vahvistamiseksi kirkossamme jatkukoon!
